marsuja

marsuja

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pienten oravien tarina

Huhtikuun 17 2015, sain viestin puhelimeeni oravanpoikasista, jotka olivat pesineen tipahtaneet maahan puunhakkuiden yhteydessä. Neuvoin yhteydenottajaa odottamaan kärsivällisesti, jotta oravaemo saa haettua pesueensa turvaan. Sain myöhään illalla uuden viestin, että poikaset ovat pesässä edelleen eikä emoa näy. Sanoin, että odotellaan vielä vähän.

Niinhän siinä kävi, ettei emo enää palannut hakemaan poikasia. Muutaman kerran emo oli nähty, mutta poikset eivät hävinneet pesästä.
Otin illalla laatikon kainalooni ja suuntasin oravanpoikasten pesän luokse. Pesä oli maassa ja poikaset tiukasti pesässä.

Pesä kokonaisuudessaan otettiin matkaan, sillä yö oli vielä pakastava eikä poikasilla ollut lämmittäjää.

Tältä tilanne näytti yöllä


Pesässä oli viisi urosta ja ilmoittaja viestitti yhden poikasen löytyneet maasta paleltuneena. Normali poikuekoko on 4-6 poikasta, joten tämä oli normaalin kokoinen oravapoikue, joskin kaikki olivat uroksia.

Poikasille tarjottiin heti lämmintä maito/muna sekoitusta ja heillä olikin jo aikamoinen nälkä, kun eivät olleet koko päivänä syöneet. Poikaset olivat arviolta 4 viikkoa vanhoja, ylähampaat vielä puuttuivat. Tästä alkaakin tiivis hoitojakso, sillä ruokinta tapahtui pipetillä 2 h välein kellon ympäri.

Ohje poikasten ruokintaan : 1dl kuumaa vettä ½dl koiran tai kissanmaitokorvikejauhetta (esim. Royal Canine, Royal Feline, Esbilac) 20 ml kasvisöljyä 1 raaka kananmunankeltuainen

26.4. Oravanpoikasilla ylähampaat jo hieman läpi. Ovat reippaita lapsosia, jotka vielä pääsääntöisesti nukkuvat ja syövät. 


30.4.2015 Oravalapset maistelevat jo siemensekoitusta! Poikaset ovat pääsääntöisesti kasvaneet reippaasti paitsi yksi poikanen. Hän on edelleen pieni ,vaikka ruoka maistuukin.


Poikasten turhaa käsittelyä on pyritty välttämään, sillä aikanaan heidän on lähdettävä suureen maailmaan.


21.5.2015 Oravanpoikasten on aika siirtä ulkohäkkiin asumaan ja harjoittamaan lihaksiaan. Voi sitä kauhua ja ihmetystä, joka näitä pieniä kohtasi! " Oletkohan nyt aivan varma" , " Vie meidän sisälle turvaan". Pitkään poikaset kiipeilivät häkissä ja yrittivät syliin ,mutta muutaman tunnin kuluttua poikaset rauhoittuivat ja uskaltautuivat jo syömään. Ulkohäkissä on oma nukkumakoppi, joten poikaset saivat olla lämpöisessä ja rauhassa haukan katseilta.





26.5.2015 Kaikista pienin orava löytyi kuolleena nukkumasta. Olinkin aika varma, ettei tuo poikanen tule selviämään sillä hän ei kasvanut kaikesta huolimatta.

28.5.2015 Poikasten vapautus päivä! 6 viikkoa sitten minulle tuli 5 orvanpoikasta, joista tänään saan vapauttaa ainoastaan 2 poikasta. Löysin seuraavana päivänä vapautuksesta 2 poikasta kuolleena häkistä. Ei merkkejä tappelusta tms. He vain nukkuivat rauhallisesti niinkuin ennenkin. Onneksi sain seurata edes 2 terveen ja hyvän kokoisen oravanpoikasen vapautumista luontoon. 





Jäähyväiset ovat aina ne vaikeimmat, mutta mikään ei ole niin palkitsevaa kuin se, että saan vapauttaa tänä päivänä nuo virkeät poitsut omaan elämäänsä. Vielä pojat satunnaisesti käyvät kotihäkin päällä muutaman siemenen nappaamassa ja nukkumass omassa lämpöisessä pesässä. Mutta pian oma reviiri tulee erottamaan nämä pojat toisistaan ja he etsivät kumppanin ja saavat oman pesueensa. Muistot näistä vekkuleista tulee pysymään iäti sydämessä. Nämä 6 viikkoa olivat rankat, mutta erittäin palkitsevat. Hei hei Tiku ja Taku, Ehkä me vielä kohdataan!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti