Eletään vuotta 2012 joulukuuta. Juttelen erään naisen kanssa pelastetuista chinchilloista. Keskustelun päätteeksi päätän lähteä hakemaan kahta chincilla tyttöä Jurvasta. Eletään joulukuun 31, 2012. Ajokeli oli erittäin haastava ja seuranani on äitini, joka toimii kuskina. Koko matkan mietin tyttöjä, jotka kohta saan ottaa kyytiini ja viedä turvaan.
3 kk aiemmin lokakuussa Jurvasta lödettiin pienestä piharakennuksesta 100 eläintä huonoista oloista. Nainen " kasvatti " kaneja ja erään ostajan silmään oli pistänyt erittäin hunoissa oloissa olevia eläimiä. Ostaja tekee ilmoituksen eläinsuojeluun ja eläinsuojelu saapuu paikalle.
Tiloista löydetään marsuja, kaneja, fretti pienestä marsuhäkistä, chinchilloja ilman vettä ja hiekka, lista on loputon. Suurimmalta osalta eläimistä puuttui vesi, tilat missä liikkua. 100 eläimestä jouduttiin lopettamaan puolet. Nainen sai eläintenpitokiellon.
Saavuimme Jurvaan ja näin tytöt ensimmäistä kertaa. He olivat arkoja ja ressaantuneita. Tytöt olivat jopa mutustaneet omaa turkkinaan ja turkissa oli aukkoja.
Kotiin saavuttumme tytöt pääsivät korkeaan häkkiin, jossa oli heille virikkeitä, vettä ja ruokaa. Meni useita kuukausia ennenkuin tytöt alkoivat tulla luokse. Tyttöjen ehdoilla mentiin ja hissuksiin. Meillä ei ollut kiire enää mihinkään, tytöt olivat turvassa.
Viime syksynä toinen tytöistä muutti uuteen kotiin, sillä tytöt eivät tulleet enää toimeen, mutta Hilla jäi meille. Ne kokemukset mitä nuo eläimet olivat kokeneet veisi kauan niistä toipuminen. Ihmisiin luottaminen oli jo iso saavutus.
Nykyään Hilla antaa kyllä jonkin verran koskea, muttei rakasta sylissä olemista. On kyllä aktiivinen ja kiltti tyttö, joka ei ole koskaan purrut ketään. Luottamuksen saaminen kesti todella pitkään. Toinen tytöistä sai myös ammattitaitoisen kodin, jossa kuntoutusta voitiin jatkaa.
On äärimmäisen palkitsevaa nähdä, kun eläin toipuu vaikeista kokemuksista ja oppii taas luottamaan ihmiseen. Hillakin on vasta pari vuotias. Chinchillat sattavat elää jopa 20 vuotta, joten Hillalla on vielä pitkä elämä edessä vaikeasta alusta huolimatta.
Hilla sai uuden kaverin Lacos - chinchillasta ja nykyään he elävät erittäin seesteistä elämää keskenään, nukkuen vieri vieressä.
3 kk aiemmin lokakuussa Jurvasta lödettiin pienestä piharakennuksesta 100 eläintä huonoista oloista. Nainen " kasvatti " kaneja ja erään ostajan silmään oli pistänyt erittäin hunoissa oloissa olevia eläimiä. Ostaja tekee ilmoituksen eläinsuojeluun ja eläinsuojelu saapuu paikalle.
Tiloista löydetään marsuja, kaneja, fretti pienestä marsuhäkistä, chinchilloja ilman vettä ja hiekka, lista on loputon. Suurimmalta osalta eläimistä puuttui vesi, tilat missä liikkua. 100 eläimestä jouduttiin lopettamaan puolet. Nainen sai eläintenpitokiellon.
Saavuimme Jurvaan ja näin tytöt ensimmäistä kertaa. He olivat arkoja ja ressaantuneita. Tytöt olivat jopa mutustaneet omaa turkkinaan ja turkissa oli aukkoja.
Kotiin saavuttumme tytöt pääsivät korkeaan häkkiin, jossa oli heille virikkeitä, vettä ja ruokaa. Meni useita kuukausia ennenkuin tytöt alkoivat tulla luokse. Tyttöjen ehdoilla mentiin ja hissuksiin. Meillä ei ollut kiire enää mihinkään, tytöt olivat turvassa.
Viime syksynä toinen tytöistä muutti uuteen kotiin, sillä tytöt eivät tulleet enää toimeen, mutta Hilla jäi meille. Ne kokemukset mitä nuo eläimet olivat kokeneet veisi kauan niistä toipuminen. Ihmisiin luottaminen oli jo iso saavutus.
Nykyään Hilla antaa kyllä jonkin verran koskea, muttei rakasta sylissä olemista. On kyllä aktiivinen ja kiltti tyttö, joka ei ole koskaan purrut ketään. Luottamuksen saaminen kesti todella pitkään. Toinen tytöistä sai myös ammattitaitoisen kodin, jossa kuntoutusta voitiin jatkaa.
On äärimmäisen palkitsevaa nähdä, kun eläin toipuu vaikeista kokemuksista ja oppii taas luottamaan ihmiseen. Hillakin on vasta pari vuotias. Chinchillat sattavat elää jopa 20 vuotta, joten Hillalla on vielä pitkä elämä edessä vaikeasta alusta huolimatta.
Hilla sai uuden kaverin Lacos - chinchillasta ja nykyään he elävät erittäin seesteistä elämää keskenään, nukkuen vieri vieressä.
( Hilla vasemmalla, toinen tyttö oikealla. )
Chinchilla on Andien vuoristosta kotoisin oleva jyrsijä. Se on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin. Aamu ja ilta on siis parasta aikaa seurustella sen kanssa. Chinchilla painaa noin 500−800 grammaa. Häkki siivotaan kerran viikossa. Chinchilla on hajuton eläin, eikä sen virtsa haise. Chinchilla elää 10−18 vuotta, jopa yli 20 vuotta oikealla hoidolla. Chinchillaa ei voi pitää ulkona.
Häkki ja muut varusteet
Chinchillan häkin on oltava tilava, sillä viettäähän se siellä suurimman osan elämästään. Siinä tulisi olla lattiapinta-alaa reilusti (1−2 chinchillalle väh. 0,4 m2) ja korkeutta niin, että sinne voi asettaa hyllytasoja (väh. 70 cm). Häkin pohjalla käytetään purua, haapahaketta tai muuta vastaavaa kuiviketta. Ruokakupin tulee olla metallia tai keramiikkaa, jotka eivät rikkoonnu nakerteluista tai kolhuista. Häkin ulkopuolelle sijoitettava juomapullo voi olla muovinen, joka ei rikkoonnu, jos eläin saa pudotettua sen lattialle. Häkki tulisi sijoittaa vedottomaan paikkaan, johon aurinko ei pääse paistamaan. Patterin viereen häkkiä ei saa sijoittaa. Paras lämpötila olisi +15…+20 astetta. Pala siporex-kiveä on hyvä sijoittaa häkkiin. Sitä järsimällä eläin pitää etuhampaansa sopivan mittaisina, sillä jyrsijänä sen hampaat kasvavat koko ajan. Myös kuivattu omenapuun oksa käy tähän.
Ruokinta
Chinchillan ruokinta on yksinkertaista: kuivaa heinää, chinchillapellettiä ja vettä. Jyrsijöiden jyväseokset eivät ole chinchillan ruokaa! Pellettiä ostettaessa on oltava tarkka, että kyseessä on juuri chinchillan pelletti. Siinä on chinchillalle sopivat ravintoaineet oikeassa suhteessa. Heinän tulee olla kuivaa, hyväntuoksuista, vihertävää ja ehdottomasti homeetonta. Vesi vaihdetaan päivittäin. Vesipullo puhdistetaan pulloharjalla kerran viikossa ja pilli esim. piippurassilla ainakin joka toinen viikko. Näin pulloon ei pääse muodostumaan levää. Chinchilla ruokitaan mieluiten illalla, kun se on pirteä. Tuore ruoka (esim. vihannekset ja hedelmät) ja rasvaiset herkut (esim. pähkinät ja auringonkukan siemenet) eivät ole chinchillalle sopivaa ravintoa, joten niitä ei tule tarjota lainkaan. Herkkupalaksi chinchillalle voi antaa esim. pienen näkkileivän palan tai kuivattua voikukkaa.
Turkin hoito ja chinchillan käsittely
Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä chinchilla-hiekassa. Hiekkaa voi ostaa eläinkaupoista. Eläintä kylvetetään noin 3−6 kertaa viikossa. Hiekka poistaa turkista rasvan ja lian, joita esim. ihmisen käsistä tarttuu turkkiin. Hiekka pitää turkin myös ilmavana. Chinchillaa ei saa pestä vedellä! Jos eläin vahingossa kastuu, kuivaa se esim. hiustenkuivaajalla, mutta pidä kuivain kaukana eläimestä, jottei se polta ihoa. Chinchillan kynsiä ei leikata. Käsittele chinchillaa aina rauhallisesti ja hellävaraisesti. Chinchillan puolustautumiskeinoihin kuuluu karvatuppojen pudottaminen, joten taitamaton käsittely on eläimelle ikävää sekä huonontaa myös turkkia. Chinchillaa käsitellään niin, että eläin on toisen käden kämmenellä ja toisella kädellä pidetään hännän tyvestä kiinni. Älä pidä hännästä muualta kiinni kuin ainoastaan tyvestä, ettei häntä vahingoitu.
Lisääntyminen
Suomen Lemmikkichinchillat ry (SLC) ei suosittele lisäännyttämään eläimiä, joilla esiintyy (tai joiden suvussa esiintyy) joitain sairauksia. Chinchilla tulee sukukypsäksi 3−7 kk:n ikäisenä. Naaraan aikaisin astutusikä on 10−12 kk. Pariskunnan väreillä on myös väliä, koska tietyissä väriyhdistelmissä (valkoisen väriryhmän eläimet keskenään ja velvet-geeniset eläimet keskenään) esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat sikiöille kehityshäiriöitä tai kuoleman, ja tästä aiheutuu naaraan terveydelle riskejä tiineysaikana ja synnytyksen yhteydessä. Keskenään liian läheistä sukua olevilla chinchilloilla ei saa teettää poikasia. Chinchillan tiineys kestää n. 111 vrk ja se synnyttää yleensä 1−3 poikasta. Naaras tulee kiimaan synnytyksen jälkeen 3−15 vrk:ksi, jolloin urosta ei voi pitää samassa häkissä naaraan kanssa, ettei uros astu naarasta heti uudelleen. Poikaset vieroitetaan emosta omaan häkkiin noin 60 vrk ikäisinä. Poikaset tulee aina vieroittaa, jotta emon maidontuotanto saadaan loppumaan ajallaan ja poikaset oppivat elämään itsenäisesti. Luovutusikäisiä poikaset ovat aikaisintaan 3 kk ikäisinä. Lisääntyvää pariskuntaa ei yleensä voi pitää jatkuvasti yhdessä, joten lisääntyvän pariskunnan omistaja tarvitsee aina vähintään kaksi häkkiä. SLC suosittelee naarasta kohden enintään 1−2 poikuetta vuodessa huomioiden naaraan kunto ja poikuekoot sekä pitämään naaraalla myös pidempiä taukoja riittävän usein. SLC suosittelee myös, että kasvatukseen käytettävät chinchillat ovat jalostustasoisia.
Lähde http://www.chinchilla.fi/hoito-ohje/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti