Roosan tarina

Eräänä päivänä satuin katselemaan tori.fi ja huomasin ilmoituksen kilpikonnasta. Laitoin kyselyä konnasta ja sainkin vastauksen siihen. Siihen se sitten jäikin. En enää muista minkä takia tuo kilpikonna asia sitten jäi , mutta tästä kului aikaa noin reilu kuukausi, kunnes satui tapaamaan tuttavani. Hän kysyi, joko hait konnan ja minä olin tietenkin ihmeissäni, että mikähän konna mhtaa olla kyseessä.
Aikamme juteltua, selvisi, että konnan omistaja tunsi tämän tuttun ja oli sanonut hänelle, " jos näet tätä ihmistä, sano, että tulee hakemaan konna pois ".

Kotia päästyäni, laiton heti kyseiselle ihmiselle viestiä ja niin me sovittiin haku heti seuraavaksi päiväksi.

Konnaa hakiessa selvisi, että omistajalla oli terveysongelmia eikä enää voinut niiden takia konnaa pitää. Konna, jota Roosaksi kutsutaan, oli jo reilu 30 vuotias tyttö.

Niinpä 27.6.2018 Roosa muutti meilleb sattuman kautta asumaan.

Roosan omistajan kanssa sovittiin, että Roosaa saa käydä katsoamassa niin paljon kun vain jaksaa ja haluaa. Kuvia laittelen useasti ja olenkin saanut uuden ystävän Roosan " äidistä ".

Roosa ei ole näinä 30 ikävuotena horrostanut koskaan, joten en laita häntä enää horrostamaan. Näin pitkä horrostamattomuus tulee aika varmasti viemään konnan hengen. Roosa saa tepastella talvet sisällä ja kesän hän vietti ulkona muiden konna ystävien kanssa, jotka nyt ovat talviunilla. Onneksi kesä oli lämmin ja sateitakin saimme hiem. Tämä oli konnien kannalta paras mahdollinen kesä. Tullessaan Roosalla oli pitkä nokka, mutta heti leikattiin ja nyt tyttö on kuin aurinko. Nätti ja aktiivinen neitokainen.